Juutalainen pakolaisuus

Juutalainen pakolaisuus eli exodus viittaa juutalaisten pakolaisten pakenemiseen eri maista eri aikoina. Juutalaista kansaa on usein vainottu eri maissa, mikä on johtanut syrjintään ja väkivaltaan juutalaisia kohtaan, heidän omaisuutensa takavarikointiin, karkotuksiin ja pakolaisuuteen. Raamattu kertoo juutalaisten vankeudesta Egyptissä ja orjuudesta Babyloniassa. Juutalaiset ovat aina pitäneet Israelia kotimaanaan ja heitä on asunut siellä aina, mutta vasta 1948 perustettiin Israelin juutalaisvaltio, oma maa ja turvapaikka juutalaiselle kansalle. 1950 Israelin parlamentti sääti lain paluumuutosta Israeliin, joka lupasi kaikille maailman juutalaisille turvapaikan maasta.

Antisemitismillä on pitkät juuret myös Euroopassa.

1095 alkaneiden ristiretkien aikana ristiretkeläiset tuhosivat satoja juutalaisyhteisöjä Euroopassa ja Lähi-idässä.

Keskiajalla juutalaiset karkotettiin esimerkiksi Ranskasta, Englannista, Baijerista ja monista Italian kaupunkivaltioista, 1400-luvulla Portugalista ja Espanjasta ja 1600-luvulla Istanbulista.^[1] 1800-luvun Venäjän mellakat ja 1917 vallankumous ajoivat monet juutalaiset pakolaisiksi. ^[2]

1. ↑ Ira M. Lapidus: A History of Islamic Societies, s. 349–351. Cambridge University Press, 2022.
2. ↑ Anti-semitism in Medieval Europe Encyclopaedia Britannica.